.
Larp-opas v1.2
(Copyright Topi Mikkola 1996. Tekstiõ saa vapaasti levittõõ, kunhan sitõ
ei muuteta. Mikõli haluaisit lisõtõ tai muuttaa jotakin, ota yhteyttõ
tekijõõn.)
Liveroolipelit (larp) -- nõytelmõroolipeli
******************************************
0) Lyhyt johdatus
Liveroolipelit eli larpit ovat elõvõõ roolipelaamista, jossa peli
tapahtumineen on siirretty pois p÷ydõn õõrestõ - keskelle pelin
maailmaa. Pelinjõrjestõjõ (pj) valmistaa maailman, sõõnn÷t ja roolit,
jotka hõn toimittaa pelaajille hyvissõ ajoin ennen peliõ. Tõmõn
jõlkeen pelaajat omaksuvat hahmonsa, kerõõvõt tarvittavan rekvisiitan
ja valmistautuvat pelaamaan. Itse peli tapahtuu paikassa, joka
pelinjõrjestõjõn mielestõ kuvaa pelimaailmaa tarpeeksi hyvin. Peli
toimii tõysin pelaajien varassa, mitõõn tapahtumia ei ratkaista esim.
nopilla. Seuraavan tekstin on tarkoitus selvittõõ, mitõ livepeleissõ
oikeasti tapahtuu.
1) Mitõ larppaaminen on?
Vastoin yleistõ kõsitystõ, larppaaminen ei ole vain normaalien
(p÷ytõ)roolipelien uusi muoto. Pikemminkin kyse on tuttujen
roolipelien ja teatterin risteytyksestõ. Toisin kuin perinteisessõ
roolipelissõ, ei larppaamisessa tarvita pelinjohtajaa, saati sitten
noppia. Ensimmõiset larpit toki saivat alkunsa improvisoiduista
p÷ytõpeleistõ, mutta my÷hemmin larpeista on kehittynyt aivan oma
(taiteen)alansa. Pelinjohtajan puuttuminen lisõõ peleihin aivan uuden
elementin, sillõ pelin kõynnistyttyõ kukaan ei enõõ pysty
kontrolloimaan sitõ. Toisin kuin tavallisissa roolipeleissõ, kaikki
valta on pelaajilla: pelinjõrjestõjõ rakentaa maailman, hahmot ja
alkutilanteen, jonka jõlkeen pelaajat huolehtivat kaikesta. Pelin
jõrjestõjõ voi toki yrittõõ ohjailla peliõ haluamilleen tahoille,
mutta monasti nõmõ yritykset vain lisõõvõt pelaajille uusia
mahdollisuuksia, eivõtkõ suinkaan võhennõ niitõ.
Larppaaminen muistuttaa monessa mielessõ my÷s teatteria. Pelaajilla on
omat ennalta kirjoitetut roolinsa, joihin he elõytyvõt ja joiden
elõmõn tapahtumia he nõyttelevõt. Toisaalta liveroolipelit eivõt ole
toteutukseltaan lõheskõõn yhtõ jõykkiõ kuin nõytelmõt. Pelissõ mikõõn
ei ole ennaltamõõrõttyõ; eivõt repliikit eivõtkõ tapahtumat. Suuri ero
muodostuu my÷s siitõ, ettõ peleissõ ei ole yleis÷õ, pelaajat
nõyttelevõt vain toisilleen.
Systeemeiltõõn pelit saattavat erota toisistaan paljonkin, mutta
kõytõnn÷ssõ ero on vain sõõnt÷tekninen. Suomessa pelit voidaan
karkeasti jakaa kolmeen ryhmõõn: abstraktit pelit (kiistatilanteet
ratkaistaan esim. kivi-paperi-sakset-testillõ), bofferipelit
(pehmustetut aseet) sekõ terõspelit (oikeat tylsõt
aseet). Ulkonõ÷llisesti pelit eroavat toisistaan hiukan, mutta
lopputulos on aivan sama: maksimoida pelin tunnelma. Jokaiselle
pelityypille l÷ytyy vakaat kannattajansa, joten kaikkia kannattaa
kokeilla.
Suomessa larppaaminen alkoi ilman varsinaista ulkomaista esikuvaa,
joten pelit ovat muodostuneet hyvin omaleimaisiksi. Yhdistõviõ
tekij÷itõ on hyvin vaikea l÷ytõõ - ehkõ ainoa on pyrkimys minimoida
pelinjohtajan/jõrjestõjõn vaikutus peliin. (Abstrakteissa peleissõ
pelinjohtajaa saatetaan tarvita.)
2) Mitõs sitten? Peliin valmistautuminen.
Kun sitten olet ilmoittautunut peliin, on syytõ valmistautua, eikõ
vain suinpõin rynnõtõ paikalle. Pelin luonteesta, vuodenajasta ja
muista vastaavista seikoista riippuu se, mitõ peliin kannattaa ottaa
mukaan. Varsinkin fantasiapeliin kannattaa varautua samanlaisella
huolellisuudella kuin retkeilyyn, moderneissa peleissõ paikallinen
hampurilaiskioski saattaa korvata unohtuneet evõõt. Kõytõnn÷n asioissa
on yleensõ hyvõ kysyõ neuvoa jõrjestõjiltõ.
Peliin valmistautuminen ei toki koostu pelkõstõõn kõytõnn÷n asioista -
my÷s hahmoon on syytõ paneutua huolellisesti. Yleensõ pelinjõrjestõjõt
lõhettõvõt hahmot, sõõnn÷t ja taustamateriaalin muutamaa viikkoa ennen
peliõ, jolloin pelaajalla on erinomaisesti aikaa valmistautua tulevaan
peliin. Saatu materiaali on syytõ lukea huolella lõpi ja varmistaa,
ettõ mitõõn oleellista ei jõõnyt esim.: my÷s pelinjõrjestõjõt ovat
(põinvastaisista huhuista huolimatta) ihmisiõ.
Aluksi on syytõ lukea kaikki saatu materiaali lõpi kertaalleen, hyvõn
yleiskuvan saamiseksi. Tõmõn jõlkeen onkin aika keskittyõ
sõõnt÷ihin. Toisin kuin normaaleissa p÷ytõpeleissõ, larpeissa sõõnn÷t
harvoin ovat kovin laajat tai monimutkaiset, joten niiden
ymmõrtõmiseen ei pitõisi mennõ kohtuuttomasti aikaa. Sõõnn÷t, ainakin
põõpiirteissõõn, olisi syytõ osata ulkoa, jotta pelin aikana kenenkõõn
ei tarvitsisi kaivaa esille paperinippua. Roolipeleistõ niin tuttua
sõõnt÷kiistelyõ katsotaan larpeissa hyvin karsaasti, joten sõõnt÷jõ
kannattaa aina tulkita niiden hengen, ei kirjaimen mukaan. Peli
voidaan toki tarvittaessa keskeyttõõ sõõnt÷jen tulkitsemisen ajaksi,
mutta tarkoitus on nauttia hahmoon elõytymisestõ: kukaan ei voita tai
hõviõ, joten sõõnn÷istõ on turha kiistellõ.
3) Elõytyminen - paperista persoonaksi
Kun hahmon sõõnt÷tekninen puoli on hoidettu, on aika keskittyõ itse
asiaan: hahmon luonteeseen. Larpit ovat p÷ytõpeleihin nõhden hyvin
ideaalisessa asemassa, sillõ pelien yksittõisen luonteen takia
(varsinaisia kampanjapelejõ Suomessa jõrjestetõõn vain muutamia)
pelaajat voivat keskittyõ hahmoonsa ja unohtaa esimerkiksi kokemuksen
(tms) kerõõmisen. Pelaajan saamassa materiaalissa hahmon luonteen
põõpiirteet on yleensõ mõõritelty, mutta kaikki pienemmõt vivahteet on
jõtetty pelaajan harteille. (Huom! Kaikelle jõrjestõjõn kirjoittamalle
on lõhes aina syy, joten mitõõn osaa hahmosta ei pitõisi muuttaa ilman
pj:n erillistõ lupaa!)
Hahmon kuvauksessa on varmasti kerrottu kyseisen hahmon menneisyyden
põõpiirteet, mutta moisen luurangon põõlle pelaajan tulee rakentaa
loppuosa. On syytõ miettiõ hahmon taustasta kaikki tõrkeimmõt seikat:
vanhemmat, sisarukset ja tõrkeimmõt ystõvõt yms. Ja kannattaa muistaa
nimetõ kaikki hahmoon liittyvõt henkil÷t, varsinkin itse hahmo! (On
varsin yleistõ, ettõ pelaaja saa itse nimetõ hahmonsa. On varsin
surullista, jos pelaaja unohtaa hahmonsa nimen.) Kun hahmoon liittyvõt
henkil÷t on nimetty ja pelaajalla on muutenkin hyvõ kuva hahmonsa
ihmissuhteista, on syytõ miettiõ hahmon menneisyyttõ: miksi velhosta
tuli velho tahi miksi ÷rkkisamoojasi inhoaa haltioita? Ovatko hahmon
vanhemmat yhõ hengissõ? Miten hahmosta tuli seikkailija (olettaen,
ettõ hõn on seikkailija..)? Tõssõ vaiheessa pelaajalla alkaa my÷s olla
melkoisen tarkka kõsitys hahmon luonteesta.
Hahmon luonne vaikuttaa pelaamiseen ja pelin sisõiseen kõyttõytymiseen
enemmõn kuin mikõõn muu, joten hahmon tõhõn puoleen kannattaa paneutua
huolella. Pj on toki antanut jonkinlaisia suuntaviivoja, mutta
lopputuloksesta vastaa pelaaja yksin. Korea puvustus ja rekvisiitan
mõõrõ kiinnittõvõt toki kanssapelaajien huomion hetkeksi, mutta muuten
tõysin mitõõnsanomaton ja tasapaksu hahmo tuskin jaksaa kiinnostaa
ketõõn kovinkaan pitkõõn.
Erilaisia luonteenpiirteitõ kannattaa harkita tarkkaan: hahmosta on
toki tarkoitus tehdõ oma itsensõ, ei suinkaan pelaajansa henkinen
klooni, mutta toisaalta tõytyy my÷s miettiõ, millaista hahmoa on
valmis pelaamaan. Yleensõ on parempi aloittaa varovaisesti ja lisõillõ
hahmoon uusia piirteitõ sitõ mukaan, kun põõsee sinuiksi hahmonsa
kanssa. Ideaalisessa tapauksessa pelaaja todellakin ymmõrtõõ, miten
hahmo missõkin tilanteessa ajattelisi ja osaa toimia sen mukaan.
Jotta hahmosta tulisi mahdollisimman ikimuistoinen ja kolmiulotteinen,
kannattaa yleensõ hahmon dominoivimpia piirteitõ hiukan
liioitella. Hy÷kkõõvõõ ja itsevarmaa hahmoa kannattaa pelata todella
aggressiivisesti, kun taas lempeõ ja ystõvõllinen parantaja ei suostu
uskomaan pahaa kenestõkõõn. Tõllainen pieni liioittelu varmistaa sen,
ettõ kaikki lõsnõolijat todellakin saavat jonkinlaisen kuvan hahmon
luonteesta - hahmo ei jõõ osaksi harmaata massaa. (Toki tõssõkin voi
syyllistyõ ylily÷nteihin.) Samalla pelaaja my÷s varmistaa sen, ettõ
hõn itse muistaa joka tilanteessa pelata hahmoaan, eikõ anna omien
asenteidensa ainakaan tietoisesti vaikuttaa hahmon toimintaan.
Vaikka pieni liioittelu ja korostaminen ovatkin hy÷dyllisiõ apukeinoja
hahmoa tehdessõ ja pelattaessa, ylenmõõrõistõ stereotypisointia
kannattaa võlttõõ. Pelaajan tulisi pitõõ mielessõõn, ettõ kaikki
hahmot ovat yksil÷itõ - on varsin valitettavaa, jos jokainen haltia on
kedolla tanssiva kukkaislapsi ja jokainen metsissõ hiipivõ ÷rkki puhuu
hassusti ilmaistessaan pelkõstõõn võkivaltaan keskittyviõ
aatteitaan. Jonkinlainen stereotyyppi toki helpottaa hahmon
suunnittelua ja valmistelua, mutta aina kannattaa varmistaa, ettõ
hahmolla on ainakin muutamia piirteitõ, jotka erottavat hõnet massasta.
4) Toiminta pelin aikana
Kun peli sitten alkaa ja pelaaja saapuu peliin hyvin valmistautuneena
ja hahmoonsa elõytyen, on syytõ muistaa vielõ yksi hyvin tõrkeõ
seikka. Pelin aikana tõytyy koko ajan erottaa todellinen minõ ja hahmon
minõ. Ideaalitapauksessa nõmõ kaksi minõõ eivõt millõõn tavalla
vaikuta toistensa tekemisiin. Pelaajan tõytyy varoa varsinkin sitõ,
ettõ kõyttõõ omia pelin ulkopuolisia tietojaan hyvõksi. ("Pj meni
tuonne metsõõn arkun kanssa ja tuli takaisin ilman arkkua, siellõ
varmaankin on aarre.." on valitettavan tyypillinen virhe.) Tõmõ koskee
niin pelaajat/hahmon psyykkisiõ kuin my÷s fyysisiõ ominaisuuksia: jos
hahmo on huono taistelija, pelaajan pitõisi my÷s elõytyõ tõhõn, oli
itse sitten kuinka taitava sõilõnsõ kanssa.
(HUOM! Tõmõ oli tekstin tõrkein asia - jos et mitõõn muuta muista, niin
muista edes tõmõ!)
My÷s kanssapelaajien oma persoona tulee kyetõ erottamaan hõnen
hahmonsa persoonasta. Yleisenõ periaatteena voi pitõõ, ettõ kaikki
pelin aikaiset tapahtumat kuvastavat vain ja ainoastaan peliõ, eivõt
võhimmõssõkõõn mõõrin pelaajan omia ajatuksia tai
mielipiteitõ. Erityisen tarkka tõmõn asian suhteen on oltava
ihmissuhteissa, vaikka hahmo pelin aikana kokisi kuinka nõkyviõ
positiivia/negatiivisia tunteenpurkauksia, ei niiden perusteella pidõ
põõtellõ pelaajasta mitõõn. Mikõli kaikki peliin osallistujat
ymmõrtõvõt tõmõn, pelistõ tulee huomattavasti nautittavampi
kokemus. Yleensõkõõn ei pidõ arkailla hahmonsa tunteiden esittõmistõ,
my÷s hahmon positiiviset tunteet -ystõvyys, rakastuminen jne- pitõisi
pystyõ tuomaan esille - hahmolle sopivalla tavalla. (Jostakin syystõ
kenellõkõõn ei ole mitõõn ongelmia negatiivisten tunteiden
nõyttõmisessõ -- sanonee jotakin kulttuuristamme.)
Hahmoon elõytyminen kannattaa aina aloittaa mahdollisimman aikaisessa
vaiheessa, mahdollisesti jo matkalla pelipaikalle. Monesti elõytymistõ
ja kuvittelua auttaa se, ettõ ennen peliõ keskittyy kaikessa rauhassa
pelkõstõõn hahmoonsa ja hõnen ajatuksiinsa, tavoitteena sulkea kaikki
muu pois mielestõ pelin ajaksi. Varsinkin kokeneemmat pelaajat
sulkevat koko reaalimaailman pois mielestõõn pelin ajaksi (Yksi syy
siihen, miksi pelin keskeyttõmistõ katsotaan hyvin karsaasti.), joten
aina pelin ulkopuolisesta maailmasta keskusteltaessa on syytõ
varmistaa se, ettõ my÷s vastapuoli tietõõ tõmõn. Oletusarvoisesti
ajatellaan, ettõ kaikki pelin aikana puhuttu asia kuuluu peliin.
Toisin kuin yllõolevan perusteella voisi kuvitella, pelkkõ oman hahmon
luonne ei muodosta koko peliõ. Yleensõ suhteet muihin hahmoihin
muodostuu pelin tõrkeimmõksi elementiksi, jonkinlaiseksi kantavaksi
voimaksi. Suurinta osaa paikalla olevista hahmoista et yleensõ tunne
(siis hahmosi), joten pelin alku kannattaa kõyttõõ muihin tutustuen,
mikõli vain mahdollista. Larppaaminen perustuu hyvin pitkõlle
ihmissuhteisiin, joten pelin aikana ihmisten kanssa kommunikointia ei
kannata arastella. Viimeistõõn tõssõ vaiheessa on syytõ unohtaa omat
ennakkoluulot ja katsella maailmaa pelkõstõõn hahmon silmillõ: kunnes
peli sitten loppuu, yleensõ aivan liian aikaisin.
5) Muutamia hy÷dyllisiõ neuvoja:
- 10 asiaa, jotka hahmosta on syytõ selvittõõ ennen peliõ
*nimi
*historia
*ammatti
*ulkonõk÷
*luonne
- luonteen põõpiirteet
- mitkõ seikat erottavat hahmon muista
*kõyt÷s
*pelimekaniikka
*miksi hahmo on paikalla
*keitõ henkil÷itõ hahmosi tuntee
-nimet
-luonteet
-ulkonõk÷
*omistatko kaiken hahmosi tarvitseman rekvisiitan
- jõrjestõjõt vastaavat kyllõ kaikkiin (peliõ koskeviin) kysymyksiin,
olivat ne kuinka typeriltõ kuulostavia tahansa.
- ei ole hõpeõ pyytõõ apua - tarvittaessa vaikka kesken peliõ.
Miten põõsen mukaan?
********************
Nykyõõn Suomessa toimii lukuisia larp-porukoita, joista suurin osa
my÷s jõrjestõõ pelejõ. Suomen Live-roolipelaajat ry on koko maan
kattava yhdistys, joka on keskittynyt jakamaan tietoa larppaamisesta
sekõ helpottaa peliporukoiden võlistõ kommunikaatiota. Ottamalla
yhteyttõ Suomen Live-roolipelaajiin pystyt selvittõmõõn, mikõ on kotipaikkaasi
lõhinnõ toimiva porukka, mistõ heidõt tavoittaa ja koska seuraava peli
jõrjestetõõn.
Osoite ja infoa:
Suomen Live-roolipelaajat ry c/o
Topi Mikkola
Jõmerõntaival 1c268
02150 Espoo
internet: tmikkola@snakemail.hut.fi
live-aiheista postituslistaa voi tilata osoitteesta:
suoli-list-request@cc.helsinki.fi