Larp-opas v1.2 (Copyright Topi Mikkola 1996. Tekstiä saa vapaasti levittää, kunhan sitä ei muuteta. Mikäli haluaisit lisätä tai muuttaa jotakin, ota yhteyttä tekijään.) Liveroolipelit (larp) -- näytelmäroolipeli ****************************************** 0) Lyhyt johdatus Liveroolipelit eli larpit ovat elävää roolipelaamista, jossa peli tapahtumineen on siirretty pois pöydän äärestä - keskelle pelin maailmaa. Pelinjärjestäjä (pj) valmistaa maailman, säännöt ja roolit, jotka hän toimittaa pelaajille hyvissä ajoin ennen peliä. Tämän jälkeen pelaajat omaksuvat hahmonsa, keräävät tarvittavan rekvisiitan ja valmistautuvat pelaamaan. Itse peli tapahtuu paikassa, joka pelinjärjestäjän mielestä kuvaa pelimaailmaa tarpeeksi hyvin. Peli toimii täysin pelaajien varassa, mitään tapahtumia ei ratkaista esim. nopilla. Seuraavan tekstin on tarkoitus selvittää, mitä livepeleissä oikeasti tapahtuu. 1) Mitä larppaaminen on? Vastoin yleistä käsitystä, larppaaminen ei ole vain normaalien (pöytä)roolipelien uusi muoto. Pikemminkin kyse on tuttujen roolipelien ja teatterin risteytyksestä. Toisin kuin perinteisessä roolipelissä, ei larppaamisessa tarvita pelinjohtajaa, saati sitten noppia. Ensimmäiset larpit toki saivat alkunsa improvisoiduista pöytäpeleistä, mutta myöhemmin larpeista on kehittynyt aivan oma (taiteen)alansa. Pelinjohtajan puuttuminen lisää peleihin aivan uuden elementin, sillä pelin käynnistyttyä kukaan ei enää pysty kontrolloimaan sitä. Toisin kuin tavallisissa roolipeleissä, kaikki valta on pelaajilla: pelinjärjestäjä rakentaa maailman, hahmot ja alkutilanteen, jonka jälkeen pelaajat huolehtivat kaikesta. Pelin järjestäjä voi toki yrittää ohjailla peliä haluamilleen tahoille, mutta monasti nämä yritykset vain lisäävät pelaajille uusia mahdollisuuksia, eivätkä suinkaan vähennä niitä. Larppaaminen muistuttaa monessa mielessä myös teatteria. Pelaajilla on omat ennalta kirjoitetut roolinsa, joihin he eläytyvät ja joiden elämän tapahtumia he näyttelevät. Toisaalta liveroolipelit eivät ole toteutukseltaan läheskään yhtä jäykkiä kuin näytelmät. Pelissä mikään ei ole ennaltamäärättyä; eivät repliikit eivätkä tapahtumat. Suuri ero muodostuu myös siitä, että peleissä ei ole yleisöä, pelaajat näyttelevät vain toisilleen. Systeemeiltään pelit saattavat erota toisistaan paljonkin, mutta käytännössä ero on vain sääntötekninen. Suomessa pelit voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään: abstraktit pelit (kiistatilanteet ratkaistaan esim. kivi-paperi-sakset-testillä), bofferipelit (pehmustetut aseet) sekä teräspelit (oikeat tylsät aseet). Ulkonäöllisesti pelit eroavat toisistaan hiukan, mutta lopputulos on aivan sama: maksimoida pelin tunnelma. Jokaiselle pelityypille löytyy vakaat kannattajansa, joten kaikkia kannattaa kokeilla. Suomessa larppaaminen alkoi ilman varsinaista ulkomaista esikuvaa, joten pelit ovat muodostuneet hyvin omaleimaisiksi. Yhdistäviä tekijöitä on hyvin vaikea löytää - ehkä ainoa on pyrkimys minimoida pelinjohtajan/järjestäjän vaikutus peliin. (Abstrakteissa peleissä pelinjohtajaa saatetaan tarvita.) 2) Mitäs sitten? Peliin valmistautuminen. Kun sitten olet ilmoittautunut peliin, on syytä valmistautua, eikä vain suinpäin rynnätä paikalle. Pelin luonteesta, vuodenajasta ja muista vastaavista seikoista riippuu se, mitä peliin kannattaa ottaa mukaan. Varsinkin fantasiapeliin kannattaa varautua samanlaisella huolellisuudella kuin retkeilyyn, moderneissa peleissä paikallinen hampurilaiskioski saattaa korvata unohtuneet eväät. Käytännön asioissa on yleensä hyvä kysyä neuvoa järjestäjiltä. Peliin valmistautuminen ei toki koostu pelkästään käytännön asioista - myös hahmoon on syytä paneutua huolellisesti. Yleensä pelinjärjestäjät lähettävät hahmot, säännöt ja taustamateriaalin muutamaa viikkoa ennen peliä, jolloin pelaajalla on erinomaisesti aikaa valmistautua tulevaan peliin. Saatu materiaali on syytä lukea huolella läpi ja varmistaa, että mitään oleellista ei jäänyt esim.: myös pelinjärjestäjät ovat (päinvastaisista huhuista huolimatta) ihmisiä. Aluksi on syytä lukea kaikki saatu materiaali läpi kertaalleen, hyvän yleiskuvan saamiseksi. Tämän jälkeen onkin aika keskittyä sääntöihin. Toisin kuin normaaleissa pöytäpeleissä, larpeissa säännöt harvoin ovat kovin laajat tai monimutkaiset, joten niiden ymmärtämiseen ei pitäisi mennä kohtuuttomasti aikaa. Säännöt, ainakin pääpiirteissään, olisi syytä osata ulkoa, jotta pelin aikana kenenkään ei tarvitsisi kaivaa esille paperinippua. Roolipeleistä niin tuttua sääntökiistelyä katsotaan larpeissa hyvin karsaasti, joten sääntöjä kannattaa aina tulkita niiden hengen, ei kirjaimen mukaan. Peli voidaan toki tarvittaessa keskeyttää sääntöjen tulkitsemisen ajaksi, mutta tarkoitus on nauttia hahmoon eläytymisestä: kukaan ei voita tai häviä, joten säännöistä on turha kiistellä. 3) Eläytyminen - paperista persoonaksi Kun hahmon sääntötekninen puoli on hoidettu, on aika keskittyä itse asiaan: hahmon luonteeseen. Larpit ovat pöytäpeleihin nähden hyvin ideaalisessa asemassa, sillä pelien yksittäisen luonteen takia (varsinaisia kampanjapelejä Suomessa järjestetään vain muutamia) pelaajat voivat keskittyä hahmoonsa ja unohtaa esimerkiksi kokemuksen (tms) keräämisen. Pelaajan saamassa materiaalissa hahmon luonteen pääpiirteet on yleensä määritelty, mutta kaikki pienemmät vivahteet on jätetty pelaajan harteille. (Huom! Kaikelle järjestäjän kirjoittamalle on lähes aina syy, joten mitään osaa hahmosta ei pitäisi muuttaa ilman pj:n erillistä lupaa!) Hahmon kuvauksessa on varmasti kerrottu kyseisen hahmon menneisyyden pääpiirteet, mutta moisen luurangon päälle pelaajan tulee rakentaa loppuosa. On syytä miettiä hahmon taustasta kaikki tärkeimmät seikat: vanhemmat, sisarukset ja tärkeimmät ystävät yms. Ja kannattaa muistaa nimetä kaikki hahmoon liittyvät henkilöt, varsinkin itse hahmo! (On varsin yleistä, että pelaaja saa itse nimetä hahmonsa. On varsin surullista, jos pelaaja unohtaa hahmonsa nimen.) Kun hahmoon liittyvät henkilöt on nimetty ja pelaajalla on muutenkin hyvä kuva hahmonsa ihmissuhteista, on syytä miettiä hahmon menneisyyttä: miksi velhosta tuli velho tahi miksi örkkisamoojasi inhoaa haltioita? Ovatko hahmon vanhemmat yhä hengissä? Miten hahmosta tuli seikkailija (olettaen, että hän on seikkailija..)? Tässä vaiheessa pelaajalla alkaa myös olla melkoisen tarkka käsitys hahmon luonteesta. Hahmon luonne vaikuttaa pelaamiseen ja pelin sisäiseen käyttäytymiseen enemmän kuin mikään muu, joten hahmon tähän puoleen kannattaa paneutua huolella. Pj on toki antanut jonkinlaisia suuntaviivoja, mutta lopputuloksesta vastaa pelaaja yksin. Korea puvustus ja rekvisiitan määrä kiinnittävät toki kanssapelaajien huomion hetkeksi, mutta muuten täysin mitäänsanomaton ja tasapaksu hahmo tuskin jaksaa kiinnostaa ketään kovinkaan pitkään. Erilaisia luonteenpiirteitä kannattaa harkita tarkkaan: hahmosta on toki tarkoitus tehdä oma itsensä, ei suinkaan pelaajansa henkinen klooni, mutta toisaalta täytyy myös miettiä, millaista hahmoa on valmis pelaamaan. Yleensä on parempi aloittaa varovaisesti ja lisäillä hahmoon uusia piirteitä sitä mukaan, kun pääsee sinuiksi hahmonsa kanssa. Ideaalisessa tapauksessa pelaaja todellakin ymmärtää, miten hahmo missäkin tilanteessa ajattelisi ja osaa toimia sen mukaan. Jotta hahmosta tulisi mahdollisimman ikimuistoinen ja kolmiulotteinen, kannattaa yleensä hahmon dominoivimpia piirteitä hiukan liioitella. Hyökkäävää ja itsevarmaa hahmoa kannattaa pelata todella aggressiivisesti, kun taas lempeä ja ystävällinen parantaja ei suostu uskomaan pahaa kenestäkään. Tällainen pieni liioittelu varmistaa sen, että kaikki läsnäolijat todellakin saavat jonkinlaisen kuvan hahmon luonteesta - hahmo ei jää osaksi harmaata massaa. (Toki tässäkin voi syyllistyä ylilyönteihin.) Samalla pelaaja myös varmistaa sen, että hän itse muistaa joka tilanteessa pelata hahmoaan, eikä anna omien asenteidensa ainakaan tietoisesti vaikuttaa hahmon toimintaan. Vaikka pieni liioittelu ja korostaminen ovatkin hyödyllisiä apukeinoja hahmoa tehdessä ja pelattaessa, ylenmääräistä stereotypisointia kannattaa välttää. Pelaajan tulisi pitää mielessään, että kaikki hahmot ovat yksilöitä - on varsin valitettavaa, jos jokainen haltia on kedolla tanssiva kukkaislapsi ja jokainen metsissä hiipivä örkki puhuu hassusti ilmaistessaan pelkästään väkivaltaan keskittyviä aatteitaan. Jonkinlainen stereotyyppi toki helpottaa hahmon suunnittelua ja valmistelua, mutta aina kannattaa varmistaa, että hahmolla on ainakin muutamia piirteitä, jotka erottavat hänet massasta. 4) Toiminta pelin aikana Kun peli sitten alkaa ja pelaaja saapuu peliin hyvin valmistautuneena ja hahmoonsa eläytyen, on syytä muistaa vielä yksi hyvin tärkeä seikka. Pelin aikana täytyy koko ajan erottaa todellinen minä ja hahmon minä. Ideaalitapauksessa nämä kaksi minää eivät millään tavalla vaikuta toistensa tekemisiin. Pelaajan täytyy varoa varsinkin sitä, että käyttää omia pelin ulkopuolisia tietojaan hyväksi. ("Pj meni tuonne metsään arkun kanssa ja tuli takaisin ilman arkkua, siellä varmaankin on aarre.." on valitettavan tyypillinen virhe.) Tämä koskee niin pelaajat/hahmon psyykkisiä kuin myös fyysisiä ominaisuuksia: jos hahmo on huono taistelija, pelaajan pitäisi myös eläytyä tähän, oli itse sitten kuinka taitava säilänsä kanssa. (HUOM! Tämä oli tekstin tärkein asia - jos et mitään muuta muista, niin muista edes tämä!) Myös kanssapelaajien oma persoona tulee kyetä erottamaan hänen hahmonsa persoonasta. Yleisenä periaatteena voi pitää, että kaikki pelin aikaiset tapahtumat kuvastavat vain ja ainoastaan peliä, eivät vähimmässäkään määrin pelaajan omia ajatuksia tai mielipiteitä. Erityisen tarkka tämän asian suhteen on oltava ihmissuhteissa, vaikka hahmo pelin aikana kokisi kuinka näkyviä positiivia/negatiivisia tunteenpurkauksia, ei niiden perusteella pidä päätellä pelaajasta mitään. Mikäli kaikki peliin osallistujat ymmärtävät tämän, pelistä tulee huomattavasti nautittavampi kokemus. Yleensäkään ei pidä arkailla hahmonsa tunteiden esittämistä, myös hahmon positiiviset tunteet -ystävyys, rakastuminen jne- pitäisi pystyä tuomaan esille - hahmolle sopivalla tavalla. (Jostakin syystä kenelläkään ei ole mitään ongelmia negatiivisten tunteiden näyttämisessä -- sanonee jotakin kulttuuristamme.) Hahmoon eläytyminen kannattaa aina aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mahdollisesti jo matkalla pelipaikalle. Monesti eläytymistä ja kuvittelua auttaa se, että ennen peliä keskittyy kaikessa rauhassa pelkästään hahmoonsa ja hänen ajatuksiinsa, tavoitteena sulkea kaikki muu pois mielestä pelin ajaksi. Varsinkin kokeneemmat pelaajat sulkevat koko reaalimaailman pois mielestään pelin ajaksi (Yksi syy siihen, miksi pelin keskeyttämistä katsotaan hyvin karsaasti.), joten aina pelin ulkopuolisesta maailmasta keskusteltaessa on syytä varmistaa se, että myös vastapuoli tietää tämän. Oletusarvoisesti ajatellaan, että kaikki pelin aikana puhuttu asia kuuluu peliin. Toisin kuin ylläolevan perusteella voisi kuvitella, pelkkä oman hahmon luonne ei muodosta koko peliä. Yleensä suhteet muihin hahmoihin muodostuu pelin tärkeimmäksi elementiksi, jonkinlaiseksi kantavaksi voimaksi. Suurinta osaa paikalla olevista hahmoista et yleensä tunne (siis hahmosi), joten pelin alku kannattaa käyttää muihin tutustuen, mikäli vain mahdollista. Larppaaminen perustuu hyvin pitkälle ihmissuhteisiin, joten pelin aikana ihmisten kanssa kommunikointia ei kannata arastella. Viimeistään tässä vaiheessa on syytä unohtaa omat ennakkoluulot ja katsella maailmaa pelkästään hahmon silmillä: kunnes peli sitten loppuu, yleensä aivan liian aikaisin. 5) Muutamia hyödyllisiä neuvoja: - 10 asiaa, jotka hahmosta on syytä selvittää ennen peliä *nimi *historia *ammatti *ulkonäkö *luonne - luonteen pääpiirteet - mitkä seikat erottavat hahmon muista *käytös *pelimekaniikka *miksi hahmo on paikalla *keitä henkilöitä hahmosi tuntee -nimet -luonteet -ulkonäkö *omistatko kaiken hahmosi tarvitseman rekvisiitan - järjestäjät vastaavat kyllä kaikkiin (peliä koskeviin) kysymyksiin, olivat ne kuinka typeriltä kuulostavia tahansa. - ei ole häpeä pyytää apua - tarvittaessa vaikka kesken peliä. Miten pääsen mukaan? ******************** Nykyään Suomessa toimii lukuisia larp-porukoita, joista suurin osa myös järjestää pelejä. Suomen Live-roolipelaajat ry on koko maan kattava yhdistys, joka on keskittynyt jakamaan tietoa larppaamisesta sekä helpottaa peliporukoiden välistä kommunikaatiota. Ottamalla yhteyttä Suomen Live-roolipelaajiin pystyt selvittämään, mikä on kotipaikkaasi lähinnä toimiva porukka, mistä heidät tavoittaa ja koska seuraava peli järjestetään. Osoite ja infoa: Suomen Live-roolipelaajat ry c/o Topi Mikkola Jämeräntaival 1c268 02150 Espoo internet: tmikkola@snakemail.hut.fi live-aiheista postituslistaa voi tilata osoitteesta: suoli-list-request@cc.helsinki.fi